Asenteella on väliä
Miten Hengen hedelmät kasvavat?
Ja mistä näkee, että ne ovat kasvaneet?
Mistä näkee etteivät hedelmät ole kasvaneet?
”Eihän, veljeni, viikunapuu voi tuottaa öljymarjoja eikä viinipuu viikunoita? Eikä myöskään suolainen lähde voi antaa makeata vettä.” (Jaakobin kirje 3:12)
Koristeomenia vai oikeita hedelmiä?
Lapsuudestani muistan, että suuressa puutarhassamme kasvoi monenlaisia omenapuita. Oli mehukkaita, varhaisia lajikkeita ja myöhäisiä ns. talviomenapuita ja sitten oli koristeomenapuita, jonka hedelmät olivat mitättömiä ja kitkeriä, vain koristeita. Se oli kyllä kukkiessaan tavattoman kaunis katsella mutta hedelmät eivät kelvanneet mihinkään, vain pois heitettäväksi.
Moni haluaa Hengen lahjat ja hedelmät heti valmiina ja kypsinä, muttei kuitenkaan ole valmis maksamaan niistä hintaa, vaikka ne ovatkin armosta kaikki, niin kivisen tien joutuu käymään, jos haluaa kasvaa…. Ja se on liikaa suurimmalle osalle…
Jos uskova joutuu elämässään koetuksiin hän voi alkaa etsiä syyllisiä, syytellä muita, napista ja kovettua, jolloin Hedelmien kasvu pysähtyy ja oksa alkaa lakastua. Tai sitten hän voi kääntyä Jumalan puoleen, lupausten lähteelle, niin kuin Job joka kiitti ja ylisti Jumalaa kaiken keskellä: ”Herra antaa Herra ottaa. Kiitetty olkoon Herra.”
Rakkaudettomuus näivettää
Rakkaudettomuus on lopunajan ilmiö. Se on seurausta siitä etteivät Hengen hedelmät ole saaneet kasvaa. Ja rakkaudettomuudesta kumpuaa kaikki hedelmättömyyden ja kasvattomuuden ainekset. Se siis näivettää...
Uskovien kasvamattomuus purkautuu niin monin tavoin, kuten arvosteluna, kyräilynä, ja lakihenkisinä vaatimuksina. Ja jos ei asiat menekään niin kuin he mielessään oikeaksi ajattelevat ja haluavat, menee heiltä suut mutruun ja käytös paljastaa millainen hedelmä on. Oman mielen mukaan eläminen ja käyttäytyminen ei ole kristillistä eikä Raamatullista.
Vaikeudet eivät ole mukavia, eikä kukaan niitä halua elämäänsä, mutta asenteella on väliä. Emme voi muuttaa välttämättä olosuhteita mutta voimme valita asenteemme ja vaikuttaa oman asenteemme kautta olosuhteissa elämiseemme. Se miten uskova asennoituu asioihin ja tilanteisiin on aina oma valinta.
Valinta on sinun ja minun
Haluanko, tahdonko rakastaa vai en. Annanko anteeksi vai en. Hymyilenkö, tuomitsenko, syytänkö, arvostelenko vai en. Kiroanko vai siunaanko. Rukoilenko vai parjaanko. Napisenko vai nöyrrynkö.
Jumalan rakkauden täyttämä uskova on täynnä Hengen hedelmiä ja silloin kateus, arvostelu ja lakihenkisyys vaatimuksineen eivät mahdu sydämeen...
Mutta se mitä polkua valitsemme kulkea, ratkaisee sen millaisia hedelmäpuita olemme, ja millaisia hedelmät tulevat olemaan, ja miten ne kasvavat, tuleeko sadosta mehukas vai kelpaako se vain pois heitettäväksi.
”Kuka on viisas ja ymmärtäväinen teidän joukossanne? Tuokoon hän näkyviin tekonsa hyvällä vaelluksellaan viisauden sävyisyydessä. Mutta jos teillä on katkera kiivaus ja riitaisuus sydämessänne, niin älkää kerskatko älkääkä valhetelko totuutta vastaan. Tämä ei ole se viisaus, joka ylhäältä tulee, vaan se on maallista, sielullista, riivaajien viisautta. Sillä missä kiivaus ja riitaisuus on, siellä on epäjärjestys ja kaikkinainen paha meno. Mutta ylhäältä tuleva viisaus on ensiksikin puhdas, sitten rauhaisa, lempeä, taipuisa, täynnä laupeutta ja hyviä hedelmiä, se ei epäile, ei teeskentele. Vanhurskauden hedelmä kylvetään rauhassa rauhan tekijöille.” (Jaakobin kirje 3:13-18)
