Välillä korvaani on särähtänyt lausahdus, että Jumala haluaa käyttää meitä? Siitä tulee mieleen, että kuin olisimme Jumalalle kuin jotain hyödykkeitä, mutta ei se tietenkään sitä tarkoita.

Ei enää orjuutta, vaan ystävyyttä

Ja Jumala loi ihmisen omaksi kuvaksensa, Jumalan kuvaksi hän hänet loi; mieheksi ja naiseksi hän loi heidät. (1. Moos. 1:27)

Jumala loi alunperin ihmisen omaksi kuvakseen ja ystäväkseen, jonka kanssa Hän halusi viettää aikaa. Mutta paholainen kateellisena tästä suhteesta teki syntiinlankeemuksessa ihmisestä ja maailmasta oman orjansa. Syntiinlankeemuksesta lähtien ihmisen minäkuva sekä samalla Jumalan kuva on mennyt säröille ja vääristynyt.

Olkoon teillä se mieli, joka myös Kristuksella Jeesuksella oli, joka ei, vaikka hänellä olikin Jumalan muoto, katsonut saaliiksensa olla Jumalan kaltainen, vaan tyhjensi itsensä ja otti orjan muodon, tuli ihmisten kaltaiseksi, ja hänet havaittiin olennaltaan sellaiseksi kuin ihminen; hän nöyryytti itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti, hamaan ristin kuolemaan asti. Sentähden onkin Jumala hänet korkealle korottanut ja antanut hänelle nimen, kaikkia muita nimiä korkeamman, niin että kaikkien polvien pitää Jeesuksen nimeen notkistuman, sekä niitten, jotka taivaissa ovat, että niitten, jotka maan päällä ovat, ja niitten, jotka maan alla ovat, ja jokaisen kielen pitää tunnustaman Isän Jumalan kunniaksi, että Jeesus Kristus on Herra. (Fil. 2:5-11)

Jeesus siis täytti myös orjuuden täyden mitan. Toki olemme työmiehiä elopelloilla tai ainakin meidän pitäisi olla, mutta kyse ei ole orja- eikä pakkotyöstä Jumalalle, vaan vapaaehtoisuuteen ja ystävyyssuhteeseen perustuvasta halusta tehdä Hänen tahtonsa mukaisia asioita, niin kuin Kristus teki täyttäessään Isänsä tahdon.

Synnin orjuus maailmassa

Kun aikojen alussa demoniset enkelit ottivat maailman hallintaansa, esiintyen jumalina kaikille kansoille, he orjuuttivat ihmisen omiin hyötyihinsä minkä vuoksi monet kansat ja ihmiset yrittävät edelleen miellyttää ja lepyttää demonijumaliaan. Ihminen myös yrittää omilla teoillaan saavuttaa jonkin paremman minuuden tason, tullakseen hyväksytyksi, vaikka Jumala tarjoaa ja kaipaa ihmisen ystävyyttä. Tähän on ratkaisuna vain ja ainoastaan Jeesuksen sovitus, jossa on vapautus synnin orjuudesta.

Koska siis lapsilla on veri ja liha, tuli hänkin niistä yhtäläisellä tavalla osalliseksi, että hän kuoleman kautta kukistaisi sen, jolla oli kuolema vallassaan, se on perkeleen, ja vapauttaisi kaikki ne, jotka kuoleman pelosta kautta koko elämänsä olivat olleet orjuuden alaisia. (Hepr. 2:14-15)

Orjuus Juudeassa

Orjuudesta tulee mieleen se, että Jeesuksen ajan orjuus Juudeassa oli pitkälle vapaaehtoista. Orja meni orjaksi vapaaehtoisesti, usein köyhyyden pakottamana ja hän vapautui 7:nä vuonna orjuudesta. Orja oli siis lähinnä varakkaiden palvelusväkeä.

Orjuus Juudeassa erosi merkittävästi muun Rooman valtakunnan orjuudesta, koska Juudeassa noudatettiin Rooman lakien rinnalla Mooseksen lakia ja juutalaisia uskonnollisia säädöksiä.

• Mooseksen laki määräsi, että velkojen vuoksi orjaksi päätynyt juutalainen (velkaorja) oli vapautettava kuuden palvelusvuoden jälkeen (2. Moos. 21:2). Lisäksi riemuvuotena (jubilee) kaikki juutalaiset orjat saivat vapautensa.

• Orjia suojeltiin äärimmäiseltä väkivallalta. Jos isäntä pahoinpiteli orjaa niin, että tämä menetti silmän tai edes hampaan, orja oli päästettävä heti vapaaksi (2. Moos. 21:26–27).

• Kymmenen käskyn sapattisäädös koski ehdottomasti myös orjia (2. Moos. 20:10). Orjilla oli oikeus viikoittaiseen lepopäivään sekä osallistumiseen juutalaisiin uskonnollisiin juhliin. Ulkomaiset orjat myös ympärileikattiin ja integroitiin osaksi perheyhteisöä.

• Talous perustui pääosin vapaiden pientilallisten ja päivätyöläisten työhön. Orjia pidettiin lähinnä varakkaissa kotitalouksissa apulaisina.

• Mooseksen laki kielsi palauttamasta pakenevaa orjaa isännälleen, jos tämä haki turvaa (5. Moos. 23:16).

Luomakunnan vapauttaminen

Mielenkiintoista on se vertauskuva, jossa orjat vapautettiin orjuudesta, kun orja on palvellut kuusi vuotta. Se on myös vertauskuva, kun kuusituhatta vuotta on kulunut syntiinlangenneessa synnin orjuuttamassa maailmassa, sen jälkeen koko maailma vapautuu orjuudestaan, kun Herra saapuu kunniassaan.

Tämä vapautus on jo hyvin lähellä, vain loppuhuipennus enää puuttuu.

Toki Jeesus on jo tuonut vapautuksen synnistä mutta koko luomakunta ja maailmamme odottaa lopullista vapauttamistaan kirouksestansa.

Kun Jumala vapauttaa maailman synnistä ja paholaisen orjuudesta, sen jälkeen Jumalan ja ihmisen ystävyyssuhde palautuu jälleen siihen olotilaan millainen se oli alunperin paratiisissa.

Olemme Jumalan ystäviä ikuisesti

Jumala loi alunperin ihmisen omaksi kuvakseen ja ystäväkseen ja Jeesus sanoi opetuslapsilleen, että he ovat hänen ystäviään. Ja tähän ystävyys suhteeseen Jumala kutsuu jokaista ihmistä.

”En minä enää sano teitä palvelijoiksi, sillä palvelija ei tiedä, mitä hänen herransa tekee; vaan ystäviksi minä sanon teitä, sillä minä olen ilmoittanut teille kaikki, mitä minä olen kuullut Isältäni.” (Johannes 15:15)

Yhteinen ateria on ystävyyssuhteen solmimista. Ja monissa kulttuureissa yhteinen ateria on ehdoton edellytys minkä tahansa suhteen solmimisessa. Pääsiäisen viimeinen ateria oli morsiamen kihlaus maljoineen. Seurakunta odottaa nyt tämän lupauksen lunastusta.

”Katso, minä seison ovella ja kolkutan; jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, niin minä käyn hänen tykönsä sisälle ja aterioitsen hänen kanssaan, ja hän minun kanssani.” (Ilmestyskirja 3:20)

Ja Henki ja morsian sanovat: “Tule!” Ja joka kuulee, sanokoon: “Tule!” Ja joka janoaa, tulkoon, ja joka tahtoo, ottakoon elämän vettä lahjaksi. (Ilm. 22:17)