Näin ilmestyksen… ja vaikka kyse oli henkilökohtaisesta viestistä tietyille henkilöille niin oikeastaan tämä ilmestys koskee jokaista uskovaista niin muotoilin sen sopimaan yleensäkin uskovan elämään.

Tappiot voitoiksi

Näin uskovaisen tekemässä talletusta pankkiin. Kyse oli Taivaan pankista, jonne talletetaan kaikki teot ja asiat mitä elämässä on eli ne leiviskät kasvamaan korkoa. Pankissa oli käytössä vielä vanhanaikaisesti pankkikirja, mihin kaikki merkittiin ylös käsin. (Muistan vielä hyvin sen ajan kun aloitin työuraani pankissa, sellaista se oli silloin yli 40 vuotta sitten.)

Sitten näin pankkirosvon, joka oli vihollinen, joka oli tullut ryöstämään, tappamaan ja tuhoamaan. Tämä pankkirosvo tuli pankkitiskille heti uskovaisen jälkeen ja veti aseen esiin ja kaappasi kiireesti osan talletetusta summasta omaan taskuunsa ja livisti tiehensä.

Mutta Jumala… Hän oli pankinjohtaja. Hän totesi, että Hän menee takuuseen varastetuista rahoista ja laittaa ne erilliselle hyvin korkeakorkoiselle tilille kasvamaan tuottoa joka tuplaantuu ja erääntyy tiettynä eräpäivänä.

Jokaiset uskovan elämässä kokemat, tappioksi luetut asiat, ovat vihollisen varkausyrityksiä elämässä ja palvelutyössä, mutta Jumala… Hän kirjaa ylös tappiot ja vastaa siitä mitä on tehnyt tai vihollinen yrittää tehdä. Jumala maksoi Jobille tuplasti, kun oli sen aika. Viimeistään Taivaassa, kun elämän kirjat avataan, tulee palkanmaksun aika ja Jumalan oma ei jää tappiolle vaan tuotto on sen mukainen mitä uskollisuus ja kuuliaisuus korkoineen tuottaa. Sen koron määrä Jumala.

“Ja kun Job rukoili ystäväinsä puolesta, käänsi Herra Jobin kohtalon, ja Herra antoi Jobille kaikkea kaksin verroin enemmän, kuin hänellä ennen oli ollut.” (Job 42:10)

Niinpä uskovalla ei ole todellisia tappioita elämässään, vaikka vihollisen toiminta saa välillä sen näyttämään menetyksiltä ja häviöiltä. Mutta Jumala… Jumala kääntää jokaisen kokemamme tappion taivaallisiksi korkotuotoiksi ajallaan.

Ja hän kutsui luoksensa kymmenen palvelijaansa, antoi heille kymmenen leiviskää ja sanoi heille: ‘Asioikaa näillä, kunnes minä tulen.’ Mutta hänen kansalaisensa vihasivat häntä ja lähettivät lähettiläät hänen jälkeensä sanomaan: ‘Emme tahdo tätä kuninkaaksemme.’

Ja saatuansa kuninkuuden ja palattuansa hän käski kutsua eteensä ne palvelijat, joille hän oli antanut rahat, saadakseen tietää, mitä kukin oli asioimisellaan ansainnut. Niin ensimmäinen tuli esiin ja sanoi: ‘Herra, sinun leiviskäsi on tuottanut kymmenen leiviskää.’ Ja hän sanoi hänelle: ‘Hyvä on, sinä hyvä palvelija; koska vähimmässä olet ollut uskollinen, niin saat vallita kymmentä kaupunkia.’

Ja toinen tuli ja sanoi: ‘Herra, sinun leiviskäsi on tuottanut viisi leiviskää.’ Niin hän sanoi tällekin: ‘Sinä, vallitse sinä viittä kaupunkia.’ Vielä tuli yksi ja sanoi: ‘Herra, katso, tässä on sinun leiviskäsi, jota olen säilyttänyt liinasessa. Sillä minä pelkäsin sinua, koska olet ankara mies: sinä otat, mitä et ole talteen pannut, ja leikkaat, mitä et ole kylvänyt.’

Hän sanoi hänelle: ‘Oman sanasi mukaan minä sinut tuomitsen, sinä paha palvelija. Sinä tiesit minut ankaraksi mieheksi, joka otan, mitä en ole talteen pannut, ja leikkaan, mitä en ole kylvänyt; miksi et siis antanut rahojani rahanvaihtajan pöytään, että minä tultuani olisin saanut periä ne korkoineen?’ Ja hän sanoi vieressä seisoville: ‘Ottakaa häneltä pois se leiviskä ja antakaa sille, jolla on kymmenen leiviskää.’ - Niin he sanoivat hänelle: ‘Herra, hänellä on jo kymmenen leiviskää.’ - ’Minä sanon teille: jokaiselle, jolla on, annetaan; mutta jolla ei ole, siltä otetaan pois sekin, mikä hänellä on. (Luuk. 19:13-26)